Vārdu autors:

 Guntars Račs, Hilkka Koskela

 Komponists:

 Tomass Kleins

 Izpildītājs:

 Fomins & Kleins 

Kun mitään ei jää
käyn miettimään mä:
on jäljellä laulu ja sulle laulan sen.
Se onnesta on,
tie kauaksi vie,
niin junia rautaiset kiskot pois vievät.
On kaukainen pysäkki Pohjoisessa
siell asuu vain vapaus erakkona.
Ja aina kun kaukana ihmeitä nään
niin Sinua kaipaamaan jään!

Ei mitään,
kun mitään ei jää,
niin Sinulle laulan mä
onnemme laulun.
Se on,
se sittenkin on,
se kädestä tarttuu vain.
Onnemme laulu se on.

Kun mitään ei jää,
käyn miettimään mä:
-on jäljellä tuuli siell taivaalla,
siell aurinko on
ja kaukaiset tiet
taa seitsemän vuoren ja yhdeksän veen.
Ja linnutkin lentää päin etelää,
kuin unta on siellä, vain sinua en näe.
Ja aina kun kaukana ihmeitä nään
niin Sinua kaipaamaan jään!

Ei mitään,
kun mitään ei jää,
niin Sinulle laulan mä
onnemme laulun.
Se on,
se sittenkin on,
se kädestä tarttuu vain.
Onnemme laulu se on.

Ei mitään,
kun mitään ei jää,
niin Sinulle laulan mä
onnemme laulun.
Se on,
se sittenkin on,
se kädestä tarttuu vain.
Onnemme laulu, onnemme laulu se on!